"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö...", lauloi Tapio Rautavaara aikoinaan Nukkumatista. Laulussa Nukkumatti pukeutui siniseen ja ajeli sinisellä autolla. Englantilaisen Neil Gaimanin DC Vertigolle kirjoittaman versio unien herrasta on kaikkea muuta. Kalpea, laiha ja vakava Morfeus (tai Uni tai miksi haluatkin häntä kutsua) on keskeisin henkilö tarinoissa, jotka tapahtuvat niin maan päällä eri aikakausina, Helvetissä kuin Uneksunnassakin, jonne jokainen ihminen vajoaa väsymyksen ottaessa vallan päivän päätteeksi. 75 numeron pituisen taipaleensa aikana Sandman keräsi lukijoiden ja kriitikoiden keskuudessa maineen ja arvostuksen, jollaista ei kovin monella sarjakuvalla ole.
Vaikka Sandmania on ollut kuvittamassa joukko parhaita artisteja, kuuluu kunnia sarjasta kiistämättä Neil Gaimanille, joka yhdistelemällä kansantaruja ja uskomuksia sekä ammentamalla mielikuvituksestaan loput on luonut ihmeellisen, taianomaisen mytologian sarjakuvansa pohjaksi. Myös kiinnostaville sivuhahmoille on annettu kunnolla tilaa. Henkilögalleriasta löytyy mm. silmillä herkutteleva Korinttilainen, Kain ja Abel, Helvetin isäntä Lucifer sekä Unen sisarukset, Loputtomat, joista Kuolemalla on myös omia numeroita. Gaimanin kunnianhimoiset tarinat vaihtelevat yksittäisistä 24 sivuisista helmistä laajoihin juonikaariin. Hän jopa kirjoitti käsikirjoitukseen kuvittajille tarkat ohjeet sivuista, jotta lehdestä tulisi täysin sellainen millaisena Neil Gaiman sen kuvitteli.
Yhdysvalloissa Sandman avasi sarjakuvalle uusia ovia keräämällä erilaisen lukijakunnan, johon kuuluu tunnettuja kirjailijoita, professoreja ja muusikoita. Heistä Norman Mailer osui aika lailla asian ytimeen kuvailemalla Sandmanin "intellektuellien sarjakuvaksi". Onneksi Neil Gaiman taitaa myös jännittävän ja viihdyttävän tarinankerronnan, sillä sarjakuvasta ei tule menestystä olemalla "vain" älykäs. Ehkä juuri raikkaan ja moniulotteisen kerronnan vuoksi Sandmanilla on jotain uutta annettavaa jokaisella lukukerralla. Gaimanin kirjailijatausta näkyy tekstissä lukuisina viittauksina kirjallisuuteen sekä tarustoihin. Onpa vanha mestari Shakespearekin päästetty vierailemaan parissa tarinassa. Kunnioitus sarjaa kohtaan kulminoituu lukuisiin Eisner-palkintoihin ja World Fantasy Awardiin, jonka Sandman on ainoana sarjakuvana voittanut. Jotain Neil Gaimanin arvostuksesta kertonee sekin, ettei DC jatkanut yhtä suosituimmista sarjoistaan eri kirjoittajalla Gaimanin lopettaessa.
Suomeen Sandmania on yritetty tuoda pariinkin otteeseen, mutta valitettavan huonoin tuloksin. 90-luvun alussa Kalma-lehdessä esitettiin jatkosarjana Sandmanin osat 1-8 ja Jalavan julkaisemissa albumeissa joitakin vuosia myöhemmin numerot 8-24. Koska Sandman ei ehkä aukea aivan nuorimmille lukijoille, eikä Suomessa näytä olevan markkinoita aikuisten sarjakuvalle, ei kumpaakaan julkaisua taloudellisesti kannattanut jatkaa. Onneksi kaikki 75 numeroa on koottu englanninkielellä albumeiksi, kuten myös kaksi Gaimanin kirjoittamaa Death -minisarjaa. Lukekaa itse ja todetkaa: Sandman on sarjakuvaelämys parhaimmillaan!
-Kirigi
  
  
| |